Nettitreffailu – voi ahdistus!

Kokeilinpa tuossa viime viikolla nettitreiffailua, ihan kavereiden ja terapeutinkin kannustamana.

”Se on nykyaikaa!

”Ei sua kukaan tule kotoakaan hakemaan!”

”Ei sitä tarvi niin vakavasti ottaa. Tutustuu ainakin uusiin ihmisiin.”

”Ei sitä koskaan kuule tiedä!”

No ei tiedä ei, mutta ei mua näemmä kiinnostakaan tietää. Tuo nettitreffailumaailma on aina tuntunut itselleni vieraalta ja olen niin hyvin yksin viihtyvää sorttia, että en koe minkäänlaista pakkoa tai painetta löytää kumppania. Jotenkin oma elämä on tuossa parisuhderintamalla mennyt niin, että aina olen tavannut jonkun, sillä hetkellä sen oikean, kun aika on ollut siihen sopiva. Aina asiat ovat loksahdelleet itsestään paikoilleen, kun olen ollut onnellinen, enkä ole etsinyt mitään. Ja etsintäähän tuo on, nettitreffailu.

Eikä siinä mitään pahaa ole, etsiä. Ymmärrän, että monille se on helpompaa, kuin vaan sen odottelu, että joskus tapaisi jossain jonkun. Tai joka viikonloppuinen baareissa notkuminen unelmien prinssiä tai prinsessaa tähystellen. Itsekään en baareista perusta, mutta olen ihan tyytyväinen odotteluun. Erostani ei ole vielä kahtakaan vuotta, lapset ovat vielä pieniä, ja vaikka 4kympinkriisiä pukkaa niin ei tässä ole mikään maailman kiire mihinkään.

Tinderiä en kokeillut vaan paremmaksi hehkutettua deittisovellusta, mutta silti olo oli kuin karjamarkkinoilla. Viestiä alkoi pukkaa sellaisella tahdilla, että alkoi ahdistaa. Tuntui, että muhun yritetään tarttua, kuin hukkuva oljenkorteen, enkä halua olla se oljenkorsi.

No, yhtä kokemusta taas rikkaampana. En ole koskaan pitänyt nettideittailua mun juttuna, eikä se ole sitä edelleenkään. Eihän mulla ole edes aikaa kirjoitella jatkuvasti jonkun kanssa. En halua viettää vapaa-aikaani känny kädessä tekstaillen ja näyttäen samalla huonoa esimerkkiä lapsille. Viihdyn paremmin ihan vaan lasten seurassa, kavereiden kanssa tai yksinäni. Nettideittailu ei ollut mulle, vieläkään.

Omaa aikaa ja piristystä naamatauluun

Viime kerran ”tahmaisuus” johtuikin, ainakin suurimmilta osin flunssasta, joka alkoi oikein urakalla tuona iltana. Viikko onkin siis vierähtänyt lähinnä flunssaa potien ja inkiväärillä eläen.

Kumpikin lapsi oli mulla, joten kuopuksen kanssa piti keksiä puuhaa, vaikka flunssaa pukkasikin. Se sanoin kuvaamaton fiilis, kun voisit vaan nukkua koko päivän, mutta taapero on virtaa täynnä ja jotain pitää keksiä.

Meillä on surutta pyörineet lastenohjelmat. Myös lattialla makoilu ja junan liikuttaminen radalla silloin tällöin menettelee. Kylpy on yksi flunssapäivän hittiohjelma myöskin. Itse saa nauttia lämpimästä vedestä ja hengitellä höyryjä ja kuopus saa lutrata vedellä ja leikkiä kylpyleluillaan. Äitini on myös käynyt ulkoiluttamassa kuopusta parina päivänä, mikä on ihan taivaan lahja. ❤

Tänään mulla on lapsivapaa ilta. Ihan kotosalla ajattelin hengailla, jälleen kerran. Mitäs sitä mihinkään lähtemään, kun täällä on hyvä. Värjäsin hiukset pitkästä aikaa. Viime kerrasta on varmaan neljä vuotta. Niistä tuli hiukan liian tummat, mutta se kuitenkin vaalenee pian. Värjään nykyään aina kevytsävytteellä enkä kestovärillä, koska se on käsittääkseni hiuksille hellävaraisempaa. Toisaalta värjään kyllä niin harvoin muutenkin, enkä käytä mitään hiusten muotoilutuotteita, että sama kai se olisi.

Kävin apteekista ostamassa Acon BB-voiteen, kun päätin tuossa jo ennen joulua alkaa satsata hiukan enemmän ulkonäkööni. No, olin sitten jotenkin mystisesti tullut allergiseksi Garnierin BB-voiteelle, joka kyllä aiemmin on passannut, mutta välissä on tosiaan yli pari vuotta, kun olen jaksanut naamalle kasvorasvaa ihmeempää levittää ja hyvä jos sitäkään. Päätin sitten siirtyä tyystin apteekin tuotteisiin ja tuo Aco-merkki passasi omaan kukkaroon vielä. Ihan tyytyväinen olen tuotteeseen, ei ole mikään pakkelikerrostuksen näköinen, mutta iho on tasaisemman sävyinen ja mikä parasta, ei tule allergisia oireita. Pienellä vaivalla näyttää vähän freesimmältä, mikä on mulle tärkeää, en vaan jaksa viettää aikaa peilin edessä.

Mutta nyt väsäämään jotain syötävää ja kattelemaan mitä Netflixillä olisi tarjottavana. Pieniä siivoilujuttuja sain jo tänään tehtyä ja huomenna homma jatkuu.

Rentoa viikonloppua!