Lisää suklaata! – Tahmea alku vuodelle

Tämä vuosi on alkanut osaltani jotenkin tahmeasti. Tai en tiedä onko tämä joku tasapainon laki; kun saan tsempattua yhdellä osa-alueella, toinen kärsii.

Olen ehtinyt olla pitkästä aikaa sosiaalinen, kun käytiin kuopuksen kanssa viime viikolla mammatreffeillä Rullassa. Koska kuopus on vuoroviikkolapsi, en ole kokenut niin valtavaa tarvetta saada äitikavereita. Ajattelen, että kyllähän tässä tää viikko jaksetaan ja sitten saan taas enemmän aikaa olla esikoisen kanssa ja tehdä myös omia juttuja. Toisaalta mun kaverisuhteet ovat vuosien ja elämäntilanteiden mukana hajaantunut ympäri Suomea ja muutin Tampereelle klassisesti miehen perässä niin mulla ei ole täällä ketään tuttua. Alussa riitti sosialisointi exän ja exän kavereiden kanssa. Erossa kuitenkin tilanne muuttui ja olinkin vaan mä ja lapset. Ja vaikka olenkin hieman erakkoluonne, ehkä erityisherkkyyden takia tai muuten vaan, niin kyllä silti sosiaaliset kontaktit muiden aikuisten kanssa silloin tällöin piristävät ja pitävät mielen parempana. Eli sosiaalinen puoli rullaa.

Tuntuu myös, että olen jaksanut kuopuksen kanssa paljon paremmin uhmasta huolimatta. Erilaisten junaratojen rakentelu on oikeasti kivaa ja terapeuttista, kuten myös dubloilla ja legoilla rakentelu. Samaa leikkiä ei vaan jaksa 24/7 ja vaihtelu tekee hyvää. Lisäksi uhmaikäisen kanssa leikit eivät suju aina juuri niin kuin itse haluaisi. 😀 Ehkä heittäydyn noihin rakenteluprojekteihin hiukan turhankin tosissani välillä.

Jostain syvältä pitäisi vaan kaivaa opiskelumotivaatio, joka tuntuu sammuneen ennen kuin ehti kunnolla syttyäkään ja samoin liikunnan ilo. Tiedän, että liikunta korjaisi mua vaivaavaa unettomuusongelmaakin, mutta en saa nyt vaan mistään rahkeita tempastua itteäni liikkeelle.

Kun mulla oli koira, liikunta ei ollut ongelma.

En tiedä, on vaan nyt jotenkin tahmeaa ja tekisi mieli kaivautua nallen kylkeen karhunpesään odottamaan kevättä.

Jos jollain on jotain vinkkivitosta miten saisi itseensä jotain ruutia niin jaa tietosi ihmeessä! Mäkin lupaan kertoa mikä oli mulle se käänteentekevä hetki, suuri oivallus, jonka jälkeen taas asiat rupesivat rullaamaan, kun sellainen ihme tapahtuu. Sillä välin haaveilen suklaasta. (En kai sittenkään syönyt sitä tarpeeksi lomalla.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.