Olen entinen avohoitopotilas

Nykyään on todella hyvä, että mielenterveydestä puhutaan avoimesti, etenkin masennuksesta, ahdistuksesta ja myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Näistä asioista onkin tärkeä puhua, jotta niihin yhdistetyt väärät luulot ja häpeä saataisiin poistettua tai ainakin huomattavasti vähennettyä. Tuntuu aina pahalta, kun jossain heitetään huulta avohoitopotilaista, että kai nyt kaikenlaista voi sattua, kun avohoitopotilaat kävelevät tuolla vapaina ”normaalien” ihmisten keskuudessa.

Itsekin olen ollut avohoitopotilas. Jopa kaksi kertaa elämäni aikana. Kummankin lapsen syntymän jälkeen uuvuin muutamassa kuukaudessa täysin ja lopulta romahdin. Mun sairaus ei ehkä alkanut perinteisesti. Ei ollut mitään erityisempiä alakulon fiiliksia. Yöt olivat pahimmillaan tunnin välein imetystä, en koskaan kuulunut niihin äiteihin, jotka imettäisivät samalla itse nukkuen. Ei, piti avata nappia, kääntyä mahdollisimman kylkiasentoon, että vauva saisi jonkinlaisen otteen, maata siinä epämukavassa asennossa, vilukissana paita auki oleminen tuntui epämiellyttävältä. Kun vauva lopulta sai vatsansa täyteen, pitikin käydä vaihtamassa vaippa. Usein uudet sinapit tehtiin siinä vaiheessa, kun oltiin könytty ja asettauduttu mukavasti sänkyyn, saatu peitot aseteltua ja oltiin juuri nukahtamaisillaan. Eli ei kun uusiksi. Sitten alkoikin vauvan vatsavaivat tai vauva olikin täysin hereillä muuten vain. Viihdytät vauvaa 2-3h yöllä kello kahdesta eteenpäin. Sitten taas vaipanvaihto, imetys ja nukkumaan. Saat itsesi hivuttauduttua jotenkin vauvan viereen ja tarkastat sen sata kertaa, että mikään kohta ei tuki vauvan nenää, peitot on hyvin, vauvalla ei ole kylmä tai kuuma jne. Lopulta uskallat ummistaa silmäsi ja vaivut lopen uupuneena horteeseen. Ulkona lumiaurat aloittavat kolinansa. Hetken kuuntelet ja kiroilet mielessäsi, kuitenkin olet niin väsynyt, että onnistut nukahtamaan. Nukut hyvällä lykyllä tunnin tai jopa hiukan yli vain kerran välissä heräten, kunnes vauvalla on taas nälkä ja kaikki alkaa alusta. Lopulta alat olla niin väsynyt ja sekaisin, että et saa kunnolla nukutuksi ollenkaan. Googlaat hulluna aiheesta vauvan nukkuminen, ostat nettikaupasta unipesän, unipussin, imetystyynyn ja suunnilleen mitä vaan, että nukkuminen helpottuisi, että saisit nukutuksi. Mutta mikään ei auta. Ei auta se, että vauva opetetaan pulloruokintaan ja isä voi syöttää, että saisit nukkua vaikka hurjat kolme tuntia, koska et kuitenkaan nuku. Et osaa enää. Kuuntelet vauvan itkua ja taistelet luontaisia vaistojasi vastaan. Tuntuu kuin vauva huutaisi hädissään: ”Äiti! Missä olet? Minä tarvitsen sinua!”. Laitat korvatulpat korviin ja yrität nukkua. Et kuitenkaan nuku, etkä pysty enää taistelemaan. Marssit isän luo ja otat itkevän vauvan hänen sylistään. Otat vauvan rinnalle ja vauva lopulta nukahtaa siihen tissi suussa. Isä on hämillään, itse olet hämilläsi, mutta kuvittelet tietäväsi mitä teet. Näin tän kuuluu olla, vauva on tyytyväinen. Kyllä tämä tästä. Paitsi ei se siitä jos et saa yhtään nukuttua. Kertynyt väsymys ja hormonimyrskyt saavat aikaan sen, että pillahtelet itkuun milloin sattuu. Homma alkaa luisua äkisti huonompaan ja lopulta romahdat täysin.

Se on pelottava tunne, kun romahdat. Kontrolli menee. Et pysty muuta kuin itkemään hysteerisesti. Näin mulla kävi, kummankin lapsen syntymän jälkeen. Kun pääsin hoitoon, ensimmäisen lapsen jälkeen heti, toisen lapsen jälkeen joutui taistelemaan (kiitos exälleni, itse en jaksanut taistella), menin etenkin toisen lapsen syntymän jälkeen suorastaan onneissani avo-osastolle. Lasta en ottanut mukaan, vaikka sekin vaihtoehto oli. Kummallekin oli jo pulloruokinta tuttu ja olin lopettanut imetyksen ja kummallekin löytyi isää, mummoa ja anoppia hoitamaan, joten lapsen hoidon puolesta ei tarvinnut murehtia. Tiesin itsekin, että tällaisena musta ei olisi vauvalle mitään iloa. Osastolla sain lääkkeitä ja sain nukkua. Olo alkoikin parantua varsin nopsaan parin kunnolla nukutun, joskin lääkkeillä avustetun yön jälkeen. Osastolla olevat ihmiset olivat todella mukavia. Kullakin olivat omat syynsä siellä oloon. Paljon oli nuoria naisia, joilla syömishäiriötä tai masennusta tai sekä että. Masentuneet olivat sen näköisiä, että ulkomuodosta ei ainakaan voisi mitään päätellä, normaalin ja jopa urheilullisen näköisiä nuoria naisia. Lisäksi oli kipupotilaita, joilla kivut olivat johtaneet masennukseen. Jokut olivat olleet siellä pitkään, jotkut olivat vain muutaman päivän. Itsekin olin kummallakin kerralla alle viikon. Siinä ajassa olo oli jo niin hyvä ja kaipasin kotiin lapsen/lasten luo. Mielialalääkitys aloitettiin jo sairaalassa ja kummallakin kerralla sain alkuun myös unilääkkeitä, koska ilman niitä en enää pystynyt nukkumaan.

Pointti on, että avohoidossa olevat potilaat ovat aivan tavallisia ihmisiä. Kadulla kävellessä et pysty sanomaan onko joku ollut mahdollisesti avohoidossa, et todellakaan. Avohoito ei ole mikään häpeä. Se auttaa pahimmassa jamassa olevia. Mua se auttoi, kun voin niin huonosti, etten kotona kyennyt enää olemaan. Sain levätä pahimman yli ja sain jatkohoidon. Toki sitä toivoo, ettei elämässä menisi asiat niin huonoon jamaan, että joutuisi turvautumaan avohoitoon, en mäkään olisi ennen lasten syntymää voinut kuvitellakaan, että mulle kävisi niin, mutta kävi ja oli onni, että pääsin avohoitoon. Avohoitoon tosiaan päästään, sinne ei jouduta, koska sinne ei voi ketään pakottaa. Mäkin menin sinne ihan omasta tahdosta, kun sellaista mahdollisuutta tarjottiin. Toisen lapsen syntymän jälkeen halusin sinne, pyysin päästä sinne, koska muuta mahdollisuutta en nähnyt. Tiesin, että se auttaisi.

Ajattelin kertoa myöhemmin miten toipumiseni lähti käyntiin avohoidosta kotiuduttuani ja miten pidän pääni kasassa nykyisin, kahden lapsen yh-äitinä.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.