Hajota ja hallitse (ja hajoa)

Varmaan yksi syy, kenties se kaikista suurin syy mielenterveyteni romahdukseen on taipumukseni stressata ja miettiä asioista, liikaa, aivan liikaa. Ja vieläpä niin taitavasti, että en edes huomaa stressaavani. ”Mä nyt vaan otan asioista selvää ja mietin mitä tälle voisi tehdä ja miten tämän homman saisi toimimaan ja samalla selvitän tämän ja tuon ja siivoan ja sitten mietin tätä, tota ja sitä ja kaikkea siltä väliltä ja hitto kun ei pysty keskittymään mihinkään, kun lapset möykkää ja vaatii ja vaatii ja vaatii, kun mä haluisin nyt miettiä tätä ja selvittää ton ja asialle pitäisi tehdäkin jotain, mutta nyt on käytävä kaupassa ja siinä samassa leikittävä hiekkalaatikolla ja hitto oliko se eräpäivä jo viime viikolla? Taaville pitäisi tilata taas lisää sirkkoja. Hitto kun tää takki kiristää, pitäs laihduttaa ja alkaa urheilla, mutta ei kyllä jaksas miettiä nyt sitäkin, vaikka tulishan siitä varmasti parempi olo, mutta EI ÄLÄ LAITA NIITÄ KIVIÄ SUUHUN! Jäikö se jauhelihapaketti siihen ruokapöydälle? Voispa vajota kirjan kanssa sohvan pohjalle. Ei ehdi, ei jaksa. Pitäisi nyt kyllä miettiä miten ehtisi ja jaksaisi. Tähän on varmasti olemassa jokin keino. On kyllä nyt nautittava tästä ajasta kun lapset on pieniä, kohta ne on jo isoja ja sit haikailen näitä aikoja, vaikka nyt ei tunnukaan siltä, mutta on nautittava ja oltava läsnä ja kiitollinen ja pääsispä jo nukkumaan ja osaispa nukkua hyvin. Hitto, voispa lähteä johonkin kauas pois.”

Mitä enemmän yritän hallita asioita ja ajatuksia, sitä varmemmin ne tuntuvat hajoavan. Kun höllään ja annan asioiden olla, ne parantuvat. Tai ainakin oma polla paranee ja elämä helpottuu. Tämän kun muistaisi. Kun muistaisi alkaa parantaa asioita vähän kerrallaan. Ei tarvitse laittaa kaikkea kerralla kuntoon ja uusiksi. Herkästi tylsistyvä mieleni ei vaan tunnu jaksavan työskennellä kovin pitkäjäntäisesti yhden osa-alueen parissa vaan innostuksissani aloitan vähän sitä sun tätä. Perhe-elämä kuntoon ja tasapainoon, äitiys huippuunsa, omaan elämään panostamista sis.opiskelu, työ, talous, liikunta, terveys, ulkonäkö.. Koti kuntoon, konmaritusta, kaappien raivaamista ja järkeviä hankintoja. Ei kai sitä milloinkaan voi olla joka osa-alueeseen 100%:sen tyytyväinen. Vähempi varmasti riittäisi, mutta miten sen saisi tehtyä itselleen tarpeeksi selväksi? Ettei aina tarvitsisi mennä yli äyräiden niin, että kuppi menee nurin. Miten oppia ottamaan rennommin ja samalla kuitenkin tehden kaiken välttämättömän? Missä menee raja sille mikä riittää?

(Videolla oleva Queenin I want to break free on yksi voimabiiseistäni. Kun tuntuu, että ahdistaa on jumissa eikä mistään tule mitään niin tämä voi helpottaa, ainakin hetkeksi. Etenkin kun muistaa laulaa antaumuksella nuotin vierestä mukana.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.