Uudet lääkkeet ja Gilmore girlsejä

Takana on hieman erilainen viikonloppu, monellakin tapaa. Ensinnäkin on ollut lapsivapaata, mikä ei sinänsä kovin ihmeellistä ole, mulla kun on suht usein lapsivapaita viikonloppuja, yleensä vähintään kerran kuussa. Kuopukseni on vuoroviikkolapsi, joten hän on luonani vain joka toinen viikonloppu, esikoiseni taas on minulla koko ajan, mutta käy kerran kuussa tätinsä eli siskoni ja hänen miehensä luona viikonlopun ajan ja myös vanhempani asuvat nykyään lähellä, että hän voi mennä halutessaan myös isovanhemmille yökylään. Olen kyllä mielettömän kiitollinen näistä upeista turvaverkoista, joita ilman en selviytyisi.

Toiseksi, aloitin perjantaina mielialalääkityksen! Mulla on noista lääkkeistä kokemusta elämässäni kahdelta eri jaksolta; ensimmäinen oli kun sairastuin esikoisen syntymän jälkeen synnytysmasennukseen. Tuolloin hormonit heitteli ja unettomuus alkoi vaivata niin pahasti, että esikoisen ollessa n. 6kk, romahdin täysin. Tuolloin aloitettiin lääkitys ja elämä alkoi hitaasti, mutta varmasti taas sujumaan ja vointi kohenemaan. Tosin tuolloin päätimme myös muuttaa, koska sinkkuopiskelijalle mahtavan kämpän sijainti Helsingin keskustassa ei enää tuntunut hyvältä pienen vauvan kanssa. Liikenteen meteli alkoi tuolloin käydä pahasti hermoilleni. Muutolla varmasti oli myös osuutta toipumiseeni, mutta ilman lääkitystä tuskin olisin siinä vaiheessa jaksanut vielä muuttaa. Toisen kerran sain masennuslääkityksen kuopuksen syntymän jälkeen, jälleen synnytysmasennus. Heh, enää ei lapsia ole mulle tulossa. Noh, nuo lääkkeet lopetin noin vuosi sitten, koska tunsin voivani jo ihan hyvin ja en pitänyt lääkkeiden tuomista sivuvaikutuksista, kuten järjettömästä ruokahalusta, jota oli vaikea hillitä, hikoilusta ja jokseenkin epämiellyttävästä vapinaolosta. Tämä toinenkin synnytysmasennus johti suuriin elämänmuutoksiin, tuli ero, muutto ja vuoroviikkovanhemmuus. Melko pian lääkkeiden lopetuksen jälkeen aloin kärsiä rajuista psyykkisistä pms-oireista. Ne olivat hyvin samankaltaisia kuin nuo romahdukset synnytysten jälkeen, mutta tapahtuivat aina juuri ennen menkkoja, eikä ihan joka kuukausi. No tätä tuossa jonkin aikaa katseltuani päätin kesällä aloittaa e-pillerit, koska ongelmana ovat olleet myös hyvin runsaat menkat ja lyhyt kierto. Ensimmäisten pillereiden kohdalla alkoi pian jatkuvat pms-oireet, enkä jaksanut ja lopetin ne siihen. Sitten kokeiltiin toista merkkiä, jota edelleen syön. Olo lähti menemään taas huonompaan, jonka lisäksi aloin kärsiä unettomuudesta, joten aika pian aloin olla taas siinä jamassa, että en jaksa, enkä selviä arjesta lasten kanssa tässä kunnossa. Joten raahauduin lääkärille ja aloitettiin uudet mielialalääkkeet, näiden lääkkeiden ei pitäisi ruokahalua kasvattaa ja lisäksi tehon pitäisi alkaa varsin pian, kun noissa aiemmissa lääkkeissä sai odotella melko pitkään olon tasaantumista ja voimien palautumista. Uusia lääkkeitä on takana vasta kolme päivää, eikä mitään häiritseviä sivuvaikutuksia ole vielä tullut ja olokin on ollut hyvä, vaikka on normaalia, että aluksi olo saattaa huonontuakin. Tosin olen saanut olla tässä kaikessa rauhassa ja kuulostella oloani, eikä ole tarvinnut säätää lasten tahdissa. Sain eilen tempaistua itseni metsälenkille, mitä en ole jaksanut aikoihin oikein tehdä. Muutenkin olo on ihan energinen ja hyvä, sellainen toiveikas. Toiveena olisi, että noi e-pillerit nyt helpottaisivat näitä pms-oireita niin, että ei tarvitsisi noita mielialalääkkeitä popsia pitkään, mutta e-pillereitä pitäisi syödä 3kk-6kk ennen kuin tietää sopivatko ne vai ei ja auttavatko. En mielelläni söisi mielialalääkkeitä, mutta jos olo alkaa olla aivan sietämätön ilman niin kyllä niistä apua on, kun vain löytää sopivan lääkityksen. Ne ovat sinänsä samanlaisia kuin e-pillerit; se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ja vaan kokeilemalla selviää. Luonnollisesti alkaa turhauttaa jos kokeiluja joutuu jatkamaan ties kuin pitkään ja sitä on muu elämä ikäänkuin pausella sillä välin.

Aloitin tuossa myös katselemaan Gilmore Girlsejä. Täytyy sanoa, että olen sitä joskus yrittänyt katsoa ja ei ole ollut oikein makuuni, tykkään yleensä synkistä trillereistä, scifistä ja fantasiasta, mutta nyt tuntuu, etten kaipaa mitään synkkyyttä ja jännitystä elämääni, joten päätin antaa tuolle sarjalle uuden mahdollisuuden. Onneksi annoin, koska pari tuntia meni oikein kotoisasti kahvia juoden sarjan parissa ja aion jatkaa sarjan katsomista. Sarjassa on sekin hyvä puoli, että se on näin yh-äitinä helppo lopettaa, eikä tule pakottavaa tarvetta tuijottaa koko kautta putkeen, paitsi jos on hyvä mahdollisuus.

Tsemppitarrat.jpg

Esikoinen tulee illemmalla kotiin ja huomenna kuopus tulee luokseni ”päivähoitoon”. Meillä siis on vuoroviikkosysteemi kuopuksen kanssa, mutta halusin, että kuopus tulisi isäviikon puolessa välissä luokseni, kun isä on töissä niin ei tule niin pitkää väliä olla erossa. Tämä systeemi on toiminut oikein hyvin. Jännityksellä jään odottamaan miten nyt nämä lääkkeet auttavat jos auttavat. Tärkeintä olisi, että jaksaa näiden kahden niin rakkaan, eri ikäisen ja erilaisen pojan äitinä suht selväjärkisenä. Yksinään sitä on pidettävä huolta itse itsestään, tsempattava itse itseään ja jaksettava tietyllä tavalla enemmän. Toisaalta en kyllä parisuhteellisiakaan kadehdi, kun olen sitäkin puolta nähnyt. Ehkä suhteessa, jossa hommat toimivat kummankin mielestä suht tasapuolisesti ja hyvin ja hommat yksinkertaisesti toimivat, on helpompaa, mutta muuten parisuhde olisi vaan yksi lisärasti hoidettavien hommien listassa. Thank God I’m free! No vitsit vitsinä, mutta nyt just on ihan hyvä näin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.